lipidikaksikon tai yksikkökalvon ulkopuolella sydänlihassolun pinnalla on glycocalyx. Tämä pinta on noin 50 nm paksu ja koostuu kahdesta kerroksesta, pintakerroksesta (SC) ja ulkoisesta laminasta (EL). SC on olennainen osa sarkolemmaa ja monet sen glykoproteiinit tunkeutuvat lipidikerrokseen tai sen läpi. Glykokalyx tunkeutuu yksikkökalvolla solun poikittaisten tubulusten täyttämiseksi. Molemmissa kerroksissa on runsaasti kiinteitä negatiivisesti varautuneita kohtia ja molempien merkittävä konstitutentti on sialiinihappo. Sialiinihapon poistaminen lisää merkittävästi sarkolemmaalisen kalsiumin läpäisevyyttä häiritsemättä kaliumin läpäisevyyttä. Sialiinihappo muodostaa myös negatiivisesti varautuneiden paikkojen komponentin, joka yhdessä muiden happamien mukopolysakkaridien kanssa edistää kationien sitoutumista solun pinnalla. Pinnalle sitoutuneella kalsiumilla näyttää olevan merkitystä magnetaatio-supistumissekvenssissä (EC) joko sarkotubulaarisen järjestelmän ”laukaisevan” kalsiumin lähteenä tai myofilamenttien suorana aktivaattorina. Sitoutunut Ca näyttää olevan nopeassa tasapainossa Ca: n kanssa verisuonissa ja interstitiaalitiloissa ja on sarkolemman läpäisevän Ca: n todennäköinen välitön lähde. Glykokalyksin eheys näyttää olevan tarpeen Ca: n hallitsemattoman pääsyn estämiseksi soluun.
